Porvoo on monella tapaa ainutlaatuinen - siitä voidaan ottaa mittaa jopa ihan omalla kipolla. Ja Porvoon mittaan kyllä mahtuu! Tämä noteerattiin äskettäin myös maamme suurimmassa lehdessä, jonka artikkelissa (HS 18.4.2021 Esa Lilja) mainittiin myös Viipurin mitta ja Tukholman mitta. 

Porvoon mitta on silti omaa luokkaansa. Se on jäänyt sanontana elämään ja tunnetaan joka puolella Suomea. Joskus käy niin, että opastuskierroksellani en ole vielä edes päässyt tähän tarinaan, kun joku jo siitä kyselee. 

Keskiajalla Suomen paikkakunnilla oli kullakin oma mittansa, jolla voudit keräsivät asukkailta veroja, kuten viljaa, voita, hamppua, höyheniä… Tukholman mitta oli kuninkaalle lähtenyt osuus. 

Valvonnan puuttuessa voudit saivat mittailla melko vapaasti. Kuningas Kustaa Vaasa alkoikin epäillä, että hän sai vain roposet pohjilta samalla kun katalat voudit elelivät yltäkylläisesti anastetuilla antimilla. 

Näinhän se oli, vaikka majesteetin tuli saada oikea osansa siitä, mitä kansalta kiskottiin. Kuningas lähetti miehensä selvittämään tilannetta ja niin Porvoon vouti jäi monen muun tavoin kiinni huijausmitan käyttämisestä ja tuomittiin hirteen. Historiankirjat eivät kerro kävikö tuomio toteen.

Porvoon vouti saavutti kuitenkin kuolemattomuuden. Hänen ovelat touhunsa kuuluvat jokaisen Porvoon matkailuoppaan tarinatynnyriin, josta ammennetaan aina runsain mitoin opastuskierroksilla. 

Itselläni on aina mukana havaintokappale, nykyinen Porvoon mitta – matkamuisto. Sitä on hauska esitellä, valepohja hersyttää iloiset naurut. 

Monessa mielessä Porvoon mitta tarkoittaa nykyään runsaita antimia. 1950-luvulla se tuli tunnetuksi Porvoon Seurahuoneen legendaarisesta, 50 lajin leikkeleen voileipäpöydästä – mutta tästä päästään jo aivan toisiin tarinoihin.

Tuula Lukić

Porvoon matkailuopas vuosimallia 1999